Jos lähtökohtainen asenne on tämä, niin ei ole ihme, että useimmissa yrityksissä nähdään internet pelkästään pakollisena kuluna. Ja sitä se monessa tapauksessa onkin.

Tästä ei voi kuitenkaan syyttä pelkästään yrityksiä, sillä verkkomaailman kehitys on ollut viime vuosina niin huimaa, että siinä on ollut vaikea pysyä perässä itse kullakin. Vastuu on siis myös meillä, jotka tarjoavat yrityksille ratkaisuja verkkomaailman hyödyntämiseen.

Tuntuu, että monet sosiaalisen median alalla toimivat yritykset kusettavat härskillä tavalla asiakkaitaan. Puhutaan kauniita, luodaan Facebook fanisivu ja taputetaan olalle sekä lähetetään lasku.

Eihän sen näin kuulu mennä. Kun avaamme oven verkkomaailmaan, on tärkeää astua sisään rinta rottingilla ja puhaltaa huoneeseen yrityksen isoa tarinaa. Joka henkäyksellä luodaan ilmiötä, joka rupeaa elämään verkkomaailmassa omaa elämäänsä. Näin rakennetaan nykyaikana brändiä.

Lyhyesti:

1. Tarina.
2. Kerro tarina.
3. Huolehdi, että tarina löydetään.

Olen totaalisen ihastunut Twitteriin! On varsin valitettavaa, ettei Twitter ole lyönyt itseään läpi Suomessa. Toivotaan, että sekin päivä vielä joskus koittaa… Suunnittelin eilen 6 twitter-ikonia, joita voit käyttää vapaasti omissa projekteissasi.

Lataa ikonit tästä

Tulevaisuudessa ei myydä vaan luodaan kontakteja. Se aika, jolloin yrityksille riitti mainoskampanjat ja lehdistötiedotteet alkaa olla ohi, koska sosiaalisen median aikakausi on luonut täysin uudet säännöt. Vakuuttelu ei enää riitä, sillä ihmiset haluavat nyt suoraa ja ennen kaikkea aitoa kanssakäymistä yritysten kanssa. Voidaan sanoa, että yrityksillä on edessä selkeä valintatilanne. Pysytään piilossa ja kuollaan, tai hyödynnetään sosiaalisen median tarjoamat mahdollisuudet.

Käytännössä tämä tarkoittaa kontaktin luomista asiakkaaseen Facebookin tai Twitterin kaltaisen välineen avulla. Yritys ei saa myydä, vaan sen pitää kertoa suurta yhtenäistä tarinaa, jonka ympärille kietoutuu arvot, missio ja ihmiset.

Mikael Jungner on saanut niskaansa valtavasti kritiikkiä You Tube videoista sekä Facebook- ja Twitter kirjoituksista. Todellisuudessa Mikael Jungner on yritysjohtajana todellinen edelläkävijä, kun puhutaan sosiaalisen median hyödyntämisestä. Jungner lataa pöytään oman persoonallisuutensa ja kertoo avoimesti arvoistaan sekä elämästään, eli luo aidon suhteen ihmiseen. Hän ei sorru voivottelemaan TV-lupamaksuasiaa tai jotain muuta, mikä ei kiinnosta ketään. Jos unohdetaan Arvi Lind, voidaan rohkeasti sanoa, että Mikael Jungner on luonut Ylelle sen koko historian ensimmäiset kasvot, ja se jos mikä on asiakkaalle tärkeää.

Perinteinen markkinointi on kuollut

Monet yritysjohtajat saattavat tutista sosiaalisen median valtakauden kynnyksellä. Tämä on ymmärrettävää, onhan ihminen luontaisesti pelokas kaikkea uutta ja tuntematonta kohtaan. Uskon kuitenkin vahvasti, että viimeistään siinä vaiheessa kun yritysjohto näkee markkinointibudjetin kutistuvan puoleen ja myynnin lisääntyvän saman verran, on housuissa ihan jotain muunlaista tutinaa.

Näin se menee, koska sosiaalisen median ansiosta ei tarvita suurta markkinointibudjettia, vaan pieniä tekoja. Monet suuryritykset ovat jo huomanneet sen, ettei miljoonien tunkeminen massiivisiin mainoskampanjoihin ole välttämättä järkevää, koska ihmiset tekevät markkinoinnin puolestasi sosiaalisen median työkaluilla.

Toki ennenkin viidakkorumpu on laulanut, mutta nyt se laulaa digitaalista ilosanomaa. Jos 5-vuotta sitten kohdallesi osui jokin loistava tuote, saatoit kertoa siitä ehkä noin viidelle ihmiselle. Nykypäivänä kerrot hyvästä tai huonosta tuotteesta Facebookin ja Twitterin avulla hetkessä jopa usealle sadalle ihmiselle. Tällä tavalla pienestäkin asiasta voi tulla todella suuri.

Tämä on järisyttävä muutos ja vain todella tyhmä yritysjohto ei reagoi tähän. Yritysten täytyy kuulostella herkeämättä sitä, mitä heistä viserretään Twitterissä ja kerrotaan Facebookissa. Tämä ei tietysti pelkästään riitä vaan yrityksen täytyy vastata asiakkaiden huolenaiheisiin ja pinnalla kyteviin kysymyksiin. Yritysten ja etenkin niiden ylimmän johdon täytyy astua esiin bunkkereistaan, ja ruveta rakentamaan aitoa suhdetta asiakkaisiin jos mielivät menestyä sosiaalisen median valtakaudella.

Monen yrityksen intranet elää valitettavasti vielä kivikautta. Nykyaikaisessa intranetissä työntekijät pitävät yhteyttä toisiinsa sosiaalisissa verkostoissa ja yrityksen johto kommunikoi avoimesti alaisiensa kanssa. Työntekijät voivat raportoida päivän työtehtävistä, mahdollisista ongelmatilanteista ja puutteista. Yrityksen johto näkee vaivattomasti mahdolliset ongelmat joihin puuttua, ja työntekijät voivat kertoa omia kokemuksia ja ratkaisumalleja asiasta. Nykyaikaisen intranetin avulla voi syntyä kehittävää keskustelua ja tehokas tietopankki (wiki), joiden avulla yritys voi parantaa omia toimintatapoja ratkaisevan paljon paremmaksi.

Otetaan esimerkki. Timo törmää työssään useita kertoja viikossa erääseen ongelmaan, johon hän ei ole keksinyt ratkaisua. Tämä haittaa Timon työskentelyä ja vie tehokasta työaikaa monta tuntia kuukaudessa. Jos yrityksen sosiaalinen verkosto elää kivikautta, on todennäköistä, että Timo on kertonut ongelmastaan esimiehelleen ja muutamalle työkaverille, eikä ratkaisua ole löytynyt. Timon yrityksellä on kuitenkin erittäin toimiva intranet, johon sisältyy wiki. Timo syöttää ongelmaa kuvaavan haun yrityksen sisäiseen wikiin ja yrittää etsiä ratkaisua tätä kautta. Tästä ei ole kuitenkaan apua, joten hän kirjoittaa ongelmastaan intranetiin muille yrityksen työntekijöille. Jo seuraavana päivänä tulee vastaus, sillä Hannu on pähkäillyt saman ongelman kanssa ja on keksinyt pulmaan toimivan ratkaisun. Jos joku muu yrityksen työntekijä törmää jatkossa Timon ongelmaan, löytää hän ratkaisun yrityksen sisäisestä wikistä yhdellä ainoalla haulla.

Tämä on vain yksi esimerkki toimivasta ja tehokkaasta intranetistä, jonka mahdollisuudet on valtavat. Mitä isompi yritys, sitä suurempi ongelma sisäisestä viestinnästä tulee. Tieto kulkee kyllä ylhäältä alaspäin, mutta tiedonkulku alhaalta ylöspäin ja työntekijöiden rohkaiseminen yhteistyöhön koko yrityksen laajuisesti on vaikeampaa toteuttaa. Monen yrityksen johto ei tiedä juuri mitään siitä, että mitä työntekijöille todellisuudessa kuuluu ja mistä juuri nyt tuulee. Työntekijät on samaan aikaan harmissaan siitä, että heitä ei kuunnella, eikä heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa yrityksen asioihin. Siksi ei voidakaan kuin ihmetellä, että niin monen yrityksen intranet elää vielä kivikautta.

Charlene Li ja Josh Bernoff ovat kirjoittaneet varsin hyvän ja kattavan teoksen verkkovallasta. Kirja kertoo siitä kuinka verkkovalta käytännössä vaikuttaa, ja kuinka sitä voidaan hyödyntää. Asiakkaat muokkaavat yritysten mainoksia uuteen uskoon You Tubessa, esittelevät yrityksen toimintaa Wikipediassa ja voivat liittoutua mitä tai ketä tahansa vastaan keskustelupalstoilla tai vaikka Facebookissa.

Verkkovaltaa on vaikeaa tai jopa mahdotonta pysäyttää, sillä mitä enemmän taistelet sitä vastaan, sitä enemmän saat turpiisi. Esimerkkinä tästä Li ja Bernoff mainitsevat californiacoastline.org sivuston tapauksen, joka koski Barbara Streisandin talon kuvaamista. California Coastline on projekti, jossa lentäjät Gabrielle Adelman ja valokuvaaja Kenneth Adelman kuvaavat koko Kalifornian rantaviivan. Barbara Streisand vaati oman talonsa kuvien poistamista palvelusta, mikä oli suurin piirtein yhtä tehokasta, kuin pyrkimys päästä eroon muurahaispesästä lyömällä sitä pesäpallomailalla. Vaatimusta seurannut julkisuus sai ihmiset kopiomaan kuvaa ja lähettämään sitä kaikille mahdollisille nettisivuille. Techdirtin bloggaaja Mike Masnick keksi käsitteen “Streisand efekti” kuvaamaan tapauksia, joissa pyrkimykset poistaa netistä sisältöä johtavat sisällön entistä vilkkaampaan leviämiseen.

Charlene Li ja Josh Bernoffin Verkkovalta-kirjan tärkein anti on se, että miten yritys voi kääntää asiakkaiden verkkovallan omaksi edukseen. Uusia sosiaalisten teknologioiden mahdollisuuksia hyödyntämällä yritykset voivat hankkia tietoja, lisätä myyntiä, säästää rahaa ja aktivoida asiakkaita. Verkkovalta on nykypäivää, eikä missään tapauksessa mikään hetkellinen ilmiö. Se on globaali trendi, jota ei voida pysäyttää, sillä sen pitää pystyssä ihmisten luontainen tarve pitää toisiinsa yhteyttä. Verkkovalta vaikuttaa kaikkiin aloihin ja uskon, että tulevaisuudessa sillä tulee olemaan paljon nykyistä suurempi rooli myös yhteiskunnallisissa asioissa kuten politiikassa. Jo nykypäivänä merkittävä osa vaalikamppailuista käydään verkossa, mutta voi vain kuvitella, mikä tilanne on vaikka 5-vuoden päästä. Verkkovalta on demokratian riemuvoitto ja näin ei olekaan ihme, että kukoistavat diktatuurit tekevät kaikkensa estääkseen sosiaalisten verkostojen vapaan kasvamisen.